Tuntuu uskomattomalle, mutta olin perjantain jälkeen tositosi iloinen <3 Mä jotenkin luulin, etten pysty tuntemaan enää mitään. Kaikki oli koko talven ja alku kevään tasasta harmaata massaa, eikä mikään aiheuttanu minkäänlaista fiilistä.
Perjantaina kävin Turmion Kätilöitten keikalla, ja nyt on taas hyvä syy elää. Haha, ei pidä ottaa liian tosissaan. Mutta oikeesti; nyt ymmärrän täysin mistä ihmiset puhuu kun ne kertoo että musiikki parantaa.
Oon tän viikonlopun harrastanu pientä itsetutkiskelua ja ymmärrän nyt jälkeen päin että tähän mun ahdistukseen ja masenteluun suurin syypää oon ollut minä itse. En tajua missä vaiheessa annoin itteni passivoitua näin paljon. Kai se tapahtuu vähän huomaamatta.
Nyt tiiän taas mille tuntuu elää.
Kuva Googlesta
<3