En olisi ikinä uskonut että jo 20-vuotiaana osaan repiä stressiä ihan kaikesta. Siivoomisesta, tiskaamisesta, koulusta, rahasta... Asiaa ei hirveästi helpota tää mun ylisuorittajan luonne.
Tuntuu että oon ihan vieras ihminen. Mihin se iloinen ja kaikkien kaveri on hävinny? Okei, ehkä ihmiset aikuistuu. Mutta ei oo oikein että turhanpäiväset asiat ohjaa mun elämää, haluun elää hetkessä.
En halua suunnitella mun elämää, en ajatella vaan tulevaisuutta. Ei oo itsestään selvää, että ylipäätänsä pääsen ees toteuttaa mun haaveita viiden vuoden päästä. Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Haluun olla onnellinen.
Tänä vuonna, ikään kuin myöhästyneenä uudenvuoden lupauksena, lupaan opetella elämään hetkessä. Hyppäämään pois tästä oravanpyörästä.
