Miten nyt voi olla kevät? Mihin se pitkä talvi hävis yhtäkkiä? Oonko muka käyny jo vuoden lähihoitajakoulua? Miten aika menee noin nopeesti?
8kk on tullu asuttua Tampereella. Sopeutuminen tänne oli ja on edelleenkin hankalaa. Miten se voi tuntua tältä, kun oon 5 vuotta tahtonut muuttaa pois kotikaupungistani. Nyt kun tuli mahdollisuus muuttaa kotoa pois, niin tää onkin tosi hankalaa. On koti-ikävä, ahdistaa, en saanutkaan kavereita niin helposti kun luulin.
Mutta ei tää pelkästään oo vaikeeta ollut. Kaikki on ollut niin uutta, niin aikakin on varmaan mennyt sen takia niin nopeasti. Koulun oon (kerrankin) ottanut tosissani ja se näemmä kannattaa, ei tartte hirveesti nähdä vaivaa että tulee hyviä arvosanoja. Oon myös huomannu, että päivittäinen ruuanlaitto on tosi tylsää. Oispa vielä iskä tekemässä ruokaa, haha.
Oon huomannu et mua ahdistaa enemmän kuin ikinä ennen. Ihan niinkun oikeesti ahdistaa. Kun kävelen kouluun, mun täytyy kiertää vähän pidempää reittiä, koska en uskalla mennä sieltä mistä kaikki muutkin. Kun täytyy puhua luokalle, tuntuu etten pysty kontrolloimaan itteeni. Hikoilen, sydän hakkaa hulluna ja kädet tärisee.
Mutta ehkä tähänkin tottuu.